sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Kaasoni

Haluan kirjottaa pari sanaa mun tulevista kaasoista joita on kolme. Ne on siis mun parhaat ystävät ja maailman hauskimmat ihmiset :) Oon tutustunut niistä kaikkiin eri aikoina ja eri tilanteissa, mutta meistä on muodostunut tosi tiivis ja läheinen kaveriporukka. Tytöistä on muuten yllättävän vaikeeta kirjottaa ilman että kuulostais tosi latteelta tai imelältä mutta miten voi kuvailla omia bestiksiä sortumatta siihen??


Festivaalikesä 2015, tämmösellä porukallahan ei voi mennä mikään pieleen...?

Marianne on ollu mun paras ystävä ala-asteelta asti eli melkeen 20 vuotta..? Että tää kaason pesti on ollu pedattuna sille jo aika kauan :) Paras hupsuttelu kaveri! Me ollaan asuttu ennen yhessä Oulussa ja oltu mukana keskimäärin kaikessa mitä toisen elämässä on tapahtunu, ilman sitä en ois pärjännyt.

Inkan kanssa me tutustuttiin lukiossa mutta tosi läheisiä meistä tuli vasta myöhemmin, ajankohtana jota en nyt kyllä millään muista? Mutta se kävi tosi helposti :) Se muutti pari viikkoa sitten toiseen kaupunkiin, pois Vallilasta ja mun naapurista, en tykkää.. On ikävä jo nyt!

Jonnuun oon tutustunu Mariannen kautta, vasta kun oon muuttanut Helsinkiin eli n. 4 vuotta sitten. Se taitaa vieläki olla mun ainoo stadilainen kaveri :D Taitelija. En tunne ketään joka naurais yhtä kovaa ja tunteella! 

Ketään heistä en vaihtais mihinkään. 

Luulen että mun kaasoille tästä häähommasta ei tuu kauheen vaikeeta, en tiiä mitä voisin ees pyytää niitä tekemään? Mitä kaasot yleensä tekee? Rauhottelee mua kun saan hermoromahduksen? Niitä luultavasti on luvassa.. Jonnu on luvannut auttaa yhessä musahommassa ja Inkalla on hullun hieno käsiala eli se saa kirjoittaa kaiken mitä ehkä tarvii, Marianne voi ylläpitää tunnelmaa :D

Itte en oo mikään suurten sanojen tai eleiden ihminen, pyysin tyttöjä mun kaasoiksi kutsumalla ne mun luo syömään, juomaan viiniä ja höpöttään. Olin askarrellut (verta hikeä ja kyyneliä vuodattaen) niille pienet skumppapullot joiden etiketeissä kysyin et alkaisko ne mun kaasoiksi. Tarjosin ne sitten ruuan päälle ja onneksi kaikki suostui. Olin jostain syystä tosi hermostunut tästä kysymisestä, vissiin pelkäsin että ne sanoo ei.


Mun askartelun suurin taidonnäyte...

Suunniteltiin jo että nää mun kaasot vois jossain vaiheessa tehdä jotain kaasopostauksia tänne, musta se tuntuis hauskalta idealta! Sais kuvaa siitä että miltä tää häähomma vaikuttaa niidenki mielestä.

Oikeestaan tästä kirjotuksesta tuli aika tynkä ja ei-imelä, hirveen vaikeeta kirjoittamalla kuvailla oman maailmansa tärkeimpiä ihmisiä.



3 kommenttia:

  1. Löysin blogisi äsken! Vaikuttaa hauskalta ja vaikka itse olenkin jo ollut rouva elokuusta -09 lähtien, niin jaksan edelleen innostua häistä ja seurata sivusta niiden suunnittelua! Ihanaa suunnitteluaikaa sinulle ja miehellesi =) Häät on niin ihania aina ja itse ainakin nautittiin mieheni kanssa häiden suunnittelemisesta ja valmistelemisesta ihan täysillä!
    Terveisin, Rouva -82

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, tää on niin kovin jännittävää aikaa :) toivon vaan että en stressaannu liikaa.. :D

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista